GIOIA

Haluun jakaa teidän kanssa soittolista, joka sisältää kaikki tärkeimmät biisit viimesen puolen vuoden ajalta :) Biisejä jotka kertoo mun elämästä ja ihan vaan biisejä jotka saa älyttömän hyvälle tuulelle! Kunnia suomalaisille suomeks laulaville artisteille! Che gioia, mikä ilo!

 
♥

Me kasvetaan, yritetään muuttuu

En vaa saa tarpeekseni tän biisin juonellisesta ja musiikillisesta neroudesta. Tulee mieleen yks tietty vihainen naapurinsetä ja sen vaimo, joka myöhemmin paljastui uuden kouluni rehtoriksi. Lapset on lapsii, mut ei me "aikuiset" yleensä sen fiksumpii olla, herkemmin vaa kadutaan tekojamme ja hävetään mitä ollaan saatu aikaan. Onneks mun kohdalla jostain kuitenki yleensä löytyy se lapsi joka osaa haistattaa elämälle pitkät ja relata!
Ei mulla muuta, hyvää yötä. :')

Yksin maailmalle

Oon tässä miettiny jo ens syksyä, kun on edessä opinnäytetyön tekeminen koulussa. Suunnitelmissa olis lähteä ulkomaille tekemään kuvareportaasia. En vain osaa millään päättää että kumman valitsisin; ah niin ihana Italia vaiko niin kuvauksellinen ja jännittävä Kiina. Molemmat houkuttais ihan mielettömästi. Italiassa voisin petrata kielitaitoani ja ihailla luonnon ihmeitä, Kiinassa taas kaikki on niin suurta ja mieletöntä että vaan taivas ois rajana... Onneks on vielä aikaa miettiä asiaa. Ehkä jos rahat riittää, toteutan molemmat haaveeni. Jonain päivänä. Nyt kuuntelen Simonen haaveilua auringosta, merestä ja täydellisestä auringonlaskusta. Eiku sittenki tätä Gorillazin itämaista fiilistelyy!
Kuva: Chongqing Downtown, Liberation monument

"E tutto quello che potrei desiderare,
C'era il sole, c'era il mare e poi… c'eri tu"

  

Yöradio

Löysin vanhoja filmikuvia ja kuuntelen Yleltä vanhoja radiolähetyksiä 1940-1990-luvuilta. Kello on vähän yli kaksi yöllä, mutta mieleni ei tee nukkumaan. Päässä raksuttaa liian monta asiaa, jotta voisin painaa pääni tyynyyn. Ehkä sitten, kun aamu alkaa sarastaa, alkaa vihdoin mieleni väsyä. Kohti kevättä mennään, kovaa vauhtia.

Muistikuvia Anni Swanista

Aurinko ja meri

  Taidan olla se auringon lapsi, joka kaipaa etelään joka talvi. Kuusi kuukautta on pitkä  aika elää pimeydessä
   ja kylmyydessä, kun sydän kaipaa auttamattomasti lämpöä ja aurinkoa. Olen myös se lapsi, jolla on ikuinen
  kaipuu merelle. Itämeri, välimeri, adrianmeri, ligurian meri, aegean meri. Meri, sinne on ikävä.

"Hukkui lapsi auringon jo mereen viisauden
etsinnät jo tuloksettomiksi kauan sitten todettiin
ei laulut enää lauluja oo vuosiin ollutkaan"

Tuntuu että voisin palata

Edellisestä on aikaa. Nyt vain tuli sellainen tunne, että haluan taas kirjoittaa tänne. Ikinä en väkisin ole tahtonut tätä blogia pitää. Nyt on aikaa ajatella, aikaa itselle, kun mies lähti armeijaan. Ehkä löydän taas kadonneen minäni ja inspiraation, kun väkisin joudun viettämään paljon aikaa itsekseni. Katsotaan mihin tämä johtaa.

 "Valkoinen laiva on lastattu meillä"