Pitkä, kaunis, ihana, täydellinen kesä on takanapäin. Uusi aika on alkanut ja kaiken kuuluisi olla kevyttä, ihanaa ja ilman täynnä odotusta. Mutta silti rintaani painaa. Monesta suunnasta, yhtäaikaa, tietämättään, tietoisesti, tarkoittamatta sitä tai yhtälailla kärsien. Vittu nyt oikeesti. Hengitys tukahtuu kun sanon että "hyvää kuuluu" koska niin kuuluisi olla. Ei mun kuuluis tuntea näin juuri nyt. Mun kuuluis olla yks tän maan onnellisimmista ja onnekkaimmista ihmisistä. Ja oonhan mä, mutta en ymmärrä miten oon samalla onnistunu keräämään tämmösen painolastin, jota on mahdotonta ruveta purkamaan, koska siihen liittyy niin monta paikkaa, asiaa ja henkilöä.
Suden suuhun
suden suuhun
suden suuhun juoksin kun sinut halusin
Tuuli toi tuuli toi sut
Tuuli sinut toi
Tuuli sinut vieköön
Lainehilla
lainehilla keinui purtesi
ja ranta kauas jää
Sulle laulan
sulle rannalta nyt laulan mä tuulta suopeaa
Ei ollut minusta sun laivaan astumaan
voit purjeesi nostaa
