puoli vuotta on kulunut

Onnellisuus ja onnettomuus ruokkivat tätä blogia. Elämässäni on ottanut vallan pitkä onnellisuuden jakso, ja nyt se on saavuttanut jonkinlaisen heinäkuun helteiden komppaaman lakipisteen. Muistin taas tämän olemassaolon, ja päätin kirjoittaa.

Olen onnellinen, mitä sä luulit? Juuri nyt olen elämässäni siinä pisteessä, että kaikki mistä olen haaveillut vuosikaudet, on jollain tapaa saavutettu tai työn alla. Kaikki unelmat joita on ollut, ovat löytäneet uomansa tai vaihtuneet henkisen kasvun myötä toisiksi.

Oikeastaan minulla ei ole paljoakaan muuta sanottavaa. Muutamia onnellisuuden peruspilareita: ystävät, rakastaminen, aurinko, meri, sauna, uiminen, ajattomuus. Taito osata olla hiljaa, taito repiä itsestä kaikki irti, taito kuunnella ja olla kuunneltavana. Taito olla häpeämättä tekojaan tai sanojaan, taito pyytää anteeksi ja sanoa kiitos. Kauniit asiat. Musiikki. Teatteri. Ja yöt, joina valvotaan ulkona auringon nousuun asti.

Fond of y - o - u.

Eipä mulla muuta. En osaa muuttua. Kaikessa muussa haluan kokoajan oppia lisää ja opetella ja teen, vaikken osaa. Rakkaudessa en. Haluaisin opetella yhtä vapaaksi myös siinä. Olisimpa opiskellut edes sen yhden kurssin verran puheilmaisua. Sitä näköjään tarvitsee elämässä.

"I am always doing that which I cannot do, in order that I may learn how to do it."

- Pablo Picasso