Ismo Alankoa. Viime kerrasta onkin vierähtänyt jo jokunen tovi. Se oli nimittäin heinäkuussa 2009 Ruisrockissa. En tiedä mitä mieltä mun kaverit oli, kun ilmoitin että se on nähtävä. Todennäköisesti eivät niin mielissään, mutta koska Ismo Alangon kuunteleminen eturivissä takasi paikat The Crashin eturiviin niin en tainnut kuulla yhtään valituksen sanaa.
Alangon veljekset on mulle sitä perua, mitä varmaan jokainen saa vanhemmiltaan. Mä sain hyvän pohjan suomirokkiin ja Beatlesit. Eput tulee myös aika vahvana taustalla ja etenkin J.Karjalainen. Juha Vainio taas edustaa sitä mistä myä ollaa kotosin ja sen takii sitä on tullu kuunneltua tosi paljon. Nyt loikinkin tästä yläkertaan omaan huoneeseen ja laitan jonkun nostalgialevyn pyörimään. Ellen nukahda sitä ennen.
Vilma x
ps. huomenna kouluun :(((
3 kommenttia:
heiii! ismo kuuluu varhaisnuoruuteeni. ekstaasiin ja taiteilijaelämää oli kovassa kulutuksessa, kun olin 10. sielun veljien peltirummun löysin 15-vuotiaana. ja ja nokian takana ja pop-musiikkia ja ja VÄRITYSKIRJA oih!
me love ismo alanko! =) so no worries :)
=D hienoa kuulla. Värityskirja ja peltirumpu on just niitä parhaimpia. Ehkä siksi että niiden nimet on lapsena tuntuneet kivoilta. :D
totta :)
Lähetä kommentti