Toissapäivänä oli maailman upein auringonlasku. Se tarkoittaa että syksy on oikeasti tullut. Ylppäreihin on enää reilu viikko ja osaaminen on onneksi ihan hyvällä mallilla. Pelkään vaan, että siihen kokeeseen tulee juuri ne vaikeat sanat joita en ikinä opi vaikka kuinka yritän. Ja mun tuurilla en osaa kirjottaa kunnolla yhdestäkään essee aiheesta. Ja nyt kun yritän viime tingassa opetella ja kerrata näitä asioita ettei tää "devil's in the detail" pääsis tapahtumaan, niin mun vanhemmat suunnittelee veneen nostoa, multakasan tasoittamista, omenoiden poimintaa, betonin valua ja ruusupuskien siirtämistä. Unohtamatta tietenkään sitä, että ens viikonloppuna tulee sukulaisia ja koko talo on puunattava lattiasta kattoon. Missä vitun välissä mä muka ehdin tän kaiken tekemään, koska viikonloppu on ainoa järkevä aika kun ehdin keskittyä lukemiseen. Arkena juoksen Helsinkiä edestaikaisin, roikun alasalin katosta ja väkerrän opettajien vaatimia tehtäviä, kiinnosti tai ei. Ja kun lopultakin pääsen kotiin kello on jo sata ja ehdin piipahtaa koneella lataamassa päivältä kertyneet kuvat ja sitten kaatua sänkyyn ja nukahtaa joskus, kiitos unihäiriöiden. Ja sitten kello soi 05:50, ulkona sataa vettä vaakatasossa, mutta sinne on mentävä...
All alone I fought the cause
Up against the clock that studied me
It's the life anonymous
Trusted with the lives of all of us
I failed to see the flaws in the details I adored
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti