lyyrisiä ajatuksia kesän odotuksesta

Mietin tänään bussissa, mikä biisi saisi mieleni keveäksi seuraavan kolmen minuutin ajaksi, kunnes olisi taas ryhdyttävä töiden pariin, keskityttävä ja otettava rakentavaa palautetta vastaan. Tai "paskaa niskaan", moni muu varmasti sanoisi niin, mutta nautin työstäni samalla jopa hieman liikaa. Aurinko hymyili minulle kun astuin bussista ulos ja haistoin pakokaasun katkun. Lokit nauroivat ja hymy valtasi kasvoni kun huomaisin valitsevani tämän kappaleen kännykästäni. Pohdiskelua. Tiettyä keveyttä tai epätietoisuutta. Elämäniloa ainakin. Autuasta tiedottomuutta tulevasta, olevasta, olleesta. Ja silti hyväntuulinen viheltely ja hyväksyntä siitä, ettei asioita saa valmiiksi. Tekemälläkään. Mutta se ei haittaa, se ei haittaa! Matka on määränpää. Kesä on ovella ja se tuoksuu kaduilla. Kostea rantahiekka, se on kesän tuoksu. Tunsin sen jo eilen. Ja lokit nauroivat silloinkin. Kesäyössä.








Olavi Uusivirta - Auringon lapsi

// Siis kyllä huomaa, että vietän päivässä kuusi tuntia kuunnellen lyyristä teatteria. Kauhistuttaa, miten se tarttuu kieleen ja mieleen. Takertuu kuin ohdake eikä päästä irti, ja piikkejä saa poimia nahastaan ja vaatteistaan vielä seuraavallakin viikolla. Huhheijaa, 11 päivää ensi-iltaan.

älä ajattele liikaa, pliis

Itsetietoisuuden tajuamisen hetki. Tai jotain sellaista, en ihan ymmärrä itsekään. On vaikeaa pysytellä järjissä, pitää järki ja tunteet samoilla raiteilla. Kun kaipaa jotain niin kovasti, että hyväksyisi sen lähes keneltä tai mistä tahansa. Arki puuduttaa, vaikka rakastan arkeani. Mieli ei jaksa pysyä ajantasalla kun on liikaa ajateltavaa. Se lähtee poukkoilemaan ja hakee uusia ulottuvuuksia asioihin; "mitäs jos? entäpä jos? tai sitten mitäpä jos? eeei mutta entäs tämä?" Näin helposti se saa ajatukset väärille raiteille ja keskittymisen herpaantumaan. Kyseenalaistamaan kaiken pienen epäoleellisen ja potemaan huonoa omaatuntoa asioista, jotka eivät ole millään tapaa sinun syytäsi. Kaikkea tätä, ja voisin jatkaa valitusvirttä loputtomiin, mutta ei se helpottaisi asiaa millään tavalla. Jos joku keksii taian jolla saan elämäni joka ei edes ole epäjärjestyksessä, luulen vain, järjestykseen ja mieleni seesteiseksi, tervetuloa kertomaan se kommenttilaatikkoon.