Mietin tänään bussissa, mikä biisi saisi mieleni keveäksi seuraavan kolmen minuutin ajaksi, kunnes olisi taas ryhdyttävä töiden pariin, keskityttävä ja otettava rakentavaa palautetta vastaan. Tai "paskaa niskaan", moni muu varmasti sanoisi niin, mutta nautin työstäni samalla jopa hieman liikaa. Aurinko hymyili minulle kun astuin bussista ulos ja haistoin pakokaasun katkun. Lokit nauroivat ja hymy valtasi kasvoni kun huomaisin valitsevani tämän kappaleen kännykästäni. Pohdiskelua. Tiettyä keveyttä tai epätietoisuutta. Elämäniloa ainakin. Autuasta tiedottomuutta tulevasta, olevasta, olleesta. Ja silti hyväntuulinen viheltely ja hyväksyntä siitä, ettei asioita saa valmiiksi. Tekemälläkään. Mutta se ei haittaa, se ei haittaa! Matka on määränpää. Kesä on ovella ja se tuoksuu kaduilla. Kostea rantahiekka, se on kesän tuoksu. Tunsin sen jo eilen. Ja lokit nauroivat silloinkin. Kesäyössä.
Olavi Uusivirta - Auringon lapsi
// Siis kyllä huomaa, että vietän päivässä kuusi tuntia kuunnellen lyyristä teatteria. Kauhistuttaa, miten se tarttuu kieleen ja mieleen. Takertuu kuin ohdake eikä päästä irti, ja piikkejä saa poimia nahastaan ja vaatteistaan vielä seuraavallakin viikolla. Huhheijaa, 11 päivää ensi-iltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti