En muista koska olisin nauranut ja itkenyt yhtä paljon kun tämän elokuvan aikana. Ehdottomasti yksi parhaita elokuvia mitä olen koskaan nähnyt. Ja etenkin paras jatko-osa. Yleensä kaikki leffat kokevat sen surkean jatko-osakohtalon, ettei ole mitään mahdollisuutta että se olisi ykkös osaa parempi. Ja kun astelee ulos teatterista jää vain ärsyttävä tunne, että pitikö nyt tämäkin elokuva sitten mennä tekemään... Mutta kiitos Disney Pixarin loistotiimin, tästä jäi vain kipeät poskilihakset ja kasa nenäliinoja. Enkä selkeesti oo ainoa joka on kokeny kyseisen elokuvan näin. 'Middle-aged men are not "supposed" to cry during movies.' kirjoittaa BBC täällä.
Toy Story on niin mun suosikki, ja se varmasti vaikuttaa asiaan. Kun näkee ns. parhaat ystävänsä kymmenen vuoden tauon jälkeen taas uusissa kuvioissa... Se vetää hiljaseks. Mut on sulla ystävä...
Jos vuodet aika vei...
tää ystävyys kuole ei
nuo hetket meitä ne lämmittää
on sulla ystävä
You've got a friend in me
