Pari päivää sitten kaivelin laatikoita ja löysin iskän vanhan Pentaxin sillai ihan yllättäen. Oon aina luullu, ettei se toimi, et siinä on joku rikki tai jotain. Kuitenkin menin kysymään iskältä et hei, what's the matter? Ja sainkin tietää, että se on täysin toimiva peli, jeejee! Filmikameralla kuvaaminen se kun on niiiin kivaa. :))) Hauska päästä testaamaan tollasella, josta ei tarvi joka ikistä juttua säätää ja painaa nappia sokkona, eikä senkään jälkeen voi olla varma tuliko se kuva vaiko eikö(et se niinku osaa jopa säätää suljinajan automaattisesti). Yks tosi iso plussa on, et siinä on aukkoa väliltä 22-2! vhihihihiiiiih. En malta oottaa et pääsen ottaa kuvii tolla kakkosella, kun filmiki on ISO400 niin vältymme rakeisuudelta.
Kuva: Jemina Knuutinen
Just tänään, kun kuuntelin bussissa kotimatkalla kaikkea kivaa (kuten noita paria biisiä tossa alla) mietin tota kuvaa, ja sitä kuin Minna sanoi siitä et se ois kuin ranskalaisesta taideleffasta, jos ois viel isot aurinkolaist ja rööki sormissa. Se oli aika hyvin sanottu must!
Sit mietin, et eiks kukaan oo kommentoinu siihen kuvatekstiin jatkoa?! Mut en vaan muistanu. Olihan siinä. "Oh, baby how can you be so cruel?" ja Kristiina ties mitä siihen kuului: "I just wanna love you."
Dodi sit pari videoo ja meen siivoomaan. Pidän huomenna synttäribileet ja tänne tulee kavereita vähän sieltä ja täältä. Toivon ettei nää hesalaiset eksy ennen Prismaa.
Tän taisin kuunnella aika sika monta kertaa eilen. Miettikää jos kävelisitte sateessa korkkareissa ja aurinko melkeen paistais. Jees sellanen päivä oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti