Vähän huolestuttavaa että vieraksun suomeksi kirjoittamista ja äikän ylppäreihin on alle kuukausi. Jaiks... Näin minäkin sitten näköjään taidan valmistua lukiosta, vihdoinkin. Onhan tää ollut välillä maailman parasta aikaa ja en millään toisaalta raaskis luopua ja lähteä Kalliosta. Mutta kyllä sen huomaa ja tietää myöskin että nyt on aika. Kolme vuotta on se oikea aika ja nyt vaan pitää ottaa viimeisen kerran ilo irti. Tanssi- ja musaproggis, penkkarit, abiristeily, Lontoo, viimeinen valoproggis, kirjotukset, kuoron äänitykset ja konsertti... ylioppilasjuhlat. Hui en ehkä haluu ajatella sitä ihan vielä, vaikka rakastankin kevättä ja lämpöä, silti tuntuu hurjalta että kohta tää kaikki on ohi enkä enää oo Kalliossa. Se on antanu mulle niin paljon, enemmän kun olisin ikinä voinu uskoa. Välillä vaan mietin että mikä mä olisin ilman sitä. En yhtään mitään. Olisin Järvenpääläinen nyhverö ja todennäkösesti panostaisin lukuaineisiin paljon enemmän, en uskaltais tehdä tulevaisuudella sitä mitä oikeesti haluan ja en todellakaan olis kehittyny valokuvaajana näin paljoa kun mitä oon nyt kolmessa vuodessa ehtiny. Sori vaan mut Järvenpään lukio ei todellakaan olis ollu mun juttu. Missäköhän olisin seuraavaksi? Yliopistolla lukemassa jotain muka mielenkiintoista...historiaa? Voisi hyvinkin olla, sillä pidin siitä vielä yläasteella, mutta lukiossa vaan satuin törmäämään ehkä noin sata kertaa mielenkiintoisempiin juttuihin. Lucky me.
Pahoittelen tekstin sekamelskaisuutta, ajattelin vaan purkaa ajatukset tajunnanvirtana enkä sen enempää mallailla tällä kertaa. Välillä tääkin on ihan hyvä ja se puhdistaa...tavallaan.. you know. Nyt kutsuu mua Elisa di Rivombrosan DVD-boksi, uskonnonkirja ja sauna. Voitte vaan arvata missä järjestyksessä noihin kutsuihin tartun. Mutta anyhoo, mahtavaa vuoden alkua kaikille. Tehdään siitä upea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti