Hyvää huomenta. Kello näyttää keskiviikkoa 4.02 ja aamun ensimmäinen (illan viimeinen) biisi on Duffyn Warwick Avenue. Aamurusko on kaunis asia. Yön pimeyden taittuessa aamun sarastukseen moni kurjaakin kurjempi arkinen huoli haihtuu ja hälvenee aamunkoin mukana eiliseksi. Tänään on taas uusi alku ja pää pystyssä kohdataan vastaan tulevat asiat. Ihanaa että ympärilläni on niin paljon ystäviä tänä päivänä. Kiitos siitä. Ette voi ymmärtää miten paljon merkitsette minulle juurikin nyt ja tällä hetkellä!
Ja ennen kuin menee liian imeläksi niin toivotan hyvää yötä niille jotka vielä valvovat ja hyvää huomenta niille, jotka ovat jo nousseet. Menkää kuuntelemaan se biisi. Hus hus. Siitä tulee kevyt mieli. Lupaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti