Antaa Vituttaa

Jos kellä, niin Samuli Putrolla on osuvat lyriikat.
Piti ehtiä kotiin ennen kymmentä
Niistä voi jokainen löytää itsensä, ja löytää osuvia biisejä melkein mihin tahansa elämäntilanteeseen. Ainakin mulla on monta biisiä, joista tulee mieleen joku hetki, juttu tai henkilö.
Nurmikko kasteinen tarttuu sun tennareihin
Mutta niissä biiseissä on se, että voit ottaa minkä tahansa biisin itsellesi, eikä kukaan välttämättä tajua, että sillä onkin pintaa syvempi merkitys.
Puhelimen kohina, ei yhteistä kotia
Mutta jos joku tekee sulle biisin, omistaa sen sulle, ja se kertoo susta piirun tarkasti ja täsmälleen. Onko sillon enää mahdollista piileskellä sen biisin takana?
No ei ole. Silloin se, jota aijemmin piti turvapaikkana, muuttuu paljastavaksi ja tekee sut heikoksi.
Loittonee selkäsi, minä käyn miettimään,
soita en koskaan, mä kohtalon vietäväks jään

Sanotaan, että kun kirjoittaa jonkin asian ylös, vaikka tarinaksi, se menettää merkityksensä. Se muuttuu fiktioksi. Päteekö se myös blogitekstiin? Päättäkää itse.

Kello neljän ruuhkassa

Mun oli vaikea päättää biisi, jonka tähän liittäisin.
Mut silti se on just se joka mun oiskin kuulunut laittaa.


♥Vili

But I could tell you were a player! (you know who)

Mun täytyis jo vihdoinkin osata valita ja viedä yhet negat teetettäviksi. Ne on lojunu tossa mun pöydällä koko kesän, kun en oo saanu aikaseks/raaskinu teettää niitä(money money money). Kuvailin keväällä mun vaarin vanhalla filmijärkkärillä(joka oikeesti oli ihan antiikkinen) ja kuvista tuli kivoja. Sain ne koneellekkin, kun otin vessan hyllyn, lampun ja voipaperia. Sitte kuvasin ne negat digillä ja siirsin ja muutin mustavalkosiksi. Mut se filmihän oli värifilmi, joten on kyl kiva sitten nähä millasii ne oikeesti on. Kun nyt saisin vietyä ne tonne kameraliikkeeseen.

Pari päivää sitten kaivelin laatikoita ja löysin iskän vanhan Pentaxin sillai ihan yllättäen. Oon aina luullu, ettei se toimi, et siinä on joku rikki tai jotain. Kuitenkin menin kysymään iskältä et hei, what's the matter? Ja sainkin tietää, että se on täysin toimiva peli, jeejee! Filmikameralla kuvaaminen se kun on niiiin kivaa. :))) Hauska päästä testaamaan tollasella, josta ei tarvi joka ikistä juttua säätää ja painaa nappia sokkona, eikä senkään jälkeen voi olla varma tuliko se kuva vaiko eikö(et se niinku osaa jopa säätää suljinajan automaattisesti). Yks tosi iso plussa on, et siinä on aukkoa väliltä 22-2! vhihihihiiiiih. En malta oottaa et pääsen ottaa kuvii tolla kakkosella, kun filmiki on ISO400 niin vältymme rakeisuudelta.

Kuva: Jemina Knuutinen
Just tänään, kun kuuntelin bussissa kotimatkalla kaikkea kivaa (kuten noita paria biisiä tossa alla) mietin tota kuvaa, ja sitä kuin Minna sanoi siitä et se ois kuin ranskalaisesta taideleffasta, jos ois viel isot aurinkolaist ja rööki sormissa. Se oli aika hyvin sanottu must!

Sit mietin, et eiks kukaan oo kommentoinu siihen kuvatekstiin jatkoa?! Mut en vaan muistanu. Olihan siinä. "Oh, baby how can you be so cruel?" ja Kristiina ties mitä siihen kuului: "I just wanna love you."

Dodi sit pari videoo ja meen siivoomaan. Pidän huomenna synttäribileet ja tänne tulee kavereita vähän sieltä ja täältä. Toivon ettei nää hesalaiset eksy ennen Prismaa.





Tän taisin kuunnella aika sika monta kertaa eilen. Miettikää jos kävelisitte sateessa korkkareissa ja aurinko melkeen paistais. Jees sellanen päivä oli.

♥Vili

Joe le taxi c'est sa vie

Aika tyhmää, että joskus tajuu jotain mitä haluais ni abaut 2 tai 3 tai oikeestaan 6 vuotta liian myöhään! Ois meinaan ihan sairaan siistiä jos osais ees vähän ranskaa. Tai osais ees ääntää! Ranskan kieli on meinaan tosi kaunista ja etenkin ois niin hienoa jos osais laulaa ranskaks. Toki tää on piilo ylistys Teemu Brunilan coverille biisistä Joe Le Taxi, mut ei tää oo eka kerta kun aattelen näin.

Tänää oon kuunnellu ton biisin varmaan joku 20 kertaa. Sillai vähintään. Ehkä mä kohta osaan laulaa sen ihan vaan näin korvakuulolta opittuna.



Mun veli oli tänään tosi huvittava kun tulin koulusta. Se on alkanu kuuntelee mun musiikkia (!!) tässä viime aikoina, ja sit se napit korvissa istu keittiön pöydän ääressä ja laulo "teers a houl in joor lootsik, juu huu nou ool tii aansveers...". Se on koht kolmetoista ja kauhee äänenmurros meneillään. Ja toi The Hoosiersin biisi Worried About Ray on ihan törkeetä falsettia koko biisin ajan. Et voitte vaan kuvitella kuin hirveetä kuunneltavaa se oli.

Joe le taxi y va pas partout y marche pas au soda... :) ymmärtäiski vielä. Google kääntäjä: Joe le taxi mennä kaikkialla ei toimi sooda.
Ehkä mä vaan tyydyn nyt ainaki ekaks siihen et hallitsen italiaa kokoajan vaan paremmin. E lo è una cosa che mi piace tanto.

Edit: Ainii, yks kuolematon ranskankielinen lainaus Martin Skarendahlilta:
"Mais fait attention, parceque Alfonso il est... il est un voleur!"
...ja jottei jäis ihan ilmaan tää juttu, ni kohta 2:36



♥Vili

I like that!

Yleensä kysytään, että tiiätkö sen tunteen kun kaikki menee pieleen? Toki. Mutta mä kysynkin, että tiiättekö sen tunteen, kun kaikki menee ihan nappiin ja onnistuu? Mä taidan tietää, koska tänään tuntu että kaikki asiat meni just niinkun piti!

Tänään alkoi koulu, ja heräsin puol tuntia liian myöhään, olin hidas suihkussa enkä osannut päättää mitä laitan päälle - mut silti olin bussipysäkillä etuajassa! Bussissa oli uus kuski ja se velotti lipusta 70 senttiä vähemmän kun ennen, ja mun vakkaripaikka oli vapaa. Koko matkan satoi vettä kun olin bussissa, ja vihdoinkin hahmotin miten Käpylän juna-asema on suhteessa moottoritiehen(tosi oleellista:'D). Ja mun iPod suostui soittamaan Absent Elkiä Geniuksella, jota se ei vielä aijemmin oo osannut tehdä. Kun hyppäsin mun pysäkillä pois, ni sade oli lakannut. Valot vaihtui heti vihreeks ja kaks rasittavaa muijaa jotka tuli samalla bussilla, menikin Torkkeliin, eikä meidän kouluun.
Koulussa sain haleja kavereilta ja tutuilta, ja oli kiva nähä että ketä entisiä abeja on jääny nelivuotisiks. Sain koulumatkatukihakemukset täytettyä, mutta niiden odottelemiseen meni sitten vähän turhaa aikaa. Mut siinäkin ajassa ehin vaihtaa kuulumisia parin kaverin kanssa joita en ollut kesällä nähnyt, joten ei se mitään.

Lukiokalenterissa oli H&M:n alennuskuponkeja!

Tapasin uusia ykkösiä ja juttelin yhden tutun kanssa, jota en ollut tavannut ennen. Oli oikein kivaa! Ja kaikenlisäks mun tuleva vanhojen pari muisti vielä mitä oli aijemmin luvannut. Huh.
Ja sitten ku olin jo lähössä koulusta ni päätin käydä opk:ssa ja siivota mun kalenteria - ja kappas kirjanvaihtohyllyssä on kaikki enkun kirjat joita tarviin tänä vuonna! Ja loistavassa kunnossa, vaan pari tehtävää tehtyinä ja kaupanpäälle enkku 7&8 kirjojen CD:t! Kuinka loistavaa. Nyt vien sinne pari surkeeta pokkaria tilalle ja oon säästäny kymmeniä euroja.
Sitte kello alko olee jo vähä vaille kaks, ja kiiruhdin metroon: metro tuli sekunnilleen oikeeseen aikaan laiturille, ja ehdin matkahuoltoon. Sielt sain just minuutilleen sopivasti uuden bussikortin ja kello oli 14:09 ku astuin ulos. Ja ehin vielä 14:10 bussiin, jossa mun vakkaripaikalle joku oli jättäny avaamattoman tuc paketin. Nams.
Sitten kun tulin kotiin niin näin pöydällä "USA DELIVERY" tekstillä varustetun kuoren jossa oli viimeinen levy. Air Traffic - Fractured Life. ♥







♥Vili

Highness how can you blame me?

Ekaks: mulle tuli ihan järkyttävät paineet kun luin äsken mun kaverin loistavaa blogia! Et jee kiitti "Schinna"... No ei vaiskaa. Hienoa kun jotkut osaa kirjottaa niin hienosti, eikä vaan tällai vähän sinneppäin. Tai tonne. Tai jonnee...
No mutta anyway!

Harrastelin viikko sitten nettihuutokauppaa eBayssa. Suosittelen muuten kaikille, joilla on oma visa, ettei tartte käyttää äitin visaa. Maksaminen on vähän turhan monimutkanen rulianssi, mut kun selvii ekasta kerrasta ni seuraavat kerrat sujuu vaan parilla klikkauksella. Ostinpa sieltä siis kolme levyä, ja ne irtos tosi huokeeseen hintaan! Noin 3, 3 ja 10€ kappaleelta. Viime perjantaina tuli eka levy. The Hoosiersin albumi The Trick To Life. Itseasiassa mulla se levy jo on, mutku ne pojat oli niin ovelia että painoivat levynsä neljässä eri värissä; sininen, vihree, punanen ja keltanen. Nyt mulla on sininen ja keltanen versio. Jeej! Tänään sitte tuli toinen levy. Tätä ootin varmaan eniten näistä mitä tilasin: Envy & Other Sinsin ensimmäinen ja viimeinen albumi We Leave At Dawn. Tosi surullista että toi bändi joutu hajoomaan sen takia, ettei niiden levyt myyneet tarpeeksi. Vaikka ne on ihan loistava bändi! Kuunnelkaa vaikka! Tossa alla on biisi ja video.



Yks levy on vielä kuitenkin tulematta. Air Trafficin Fractured Life. Se tulee USA:sta ni ymmärrettävästi menee kauemmin. Mut sais jo tulla... en malta odottaa! Siinä on niin paljon biisejä, joita en vielä ikinä oo kuullu! Toivottavasti se nyt tulee tän viikon aikana onnellisesti perille. :)
Pari kuvaa vielä:










♥Vili

Inspiration

Jeppis, mietin että millä alottaa, mut kai se oli aika itsestään selvyys. Hehe. Tässä biisi joka jelppas blogin nimen kanssa jne. Kuunnelkaa, se on kiva.
Indie/Pop/Odd-pop



♥Vili

Getting Started!

Noniin, tästä se lähtee! Toivottavasti nää ekat postaukset ei oo kauheen tylsiä ja jäykkiä. Pistetään parasta vaikka se vaara aina onki olemassa.

Mikä oliskaan näin huono-onniselle parempi päivä perustaa blogi kun 13. päivä? Ofcourse jos ois viel perjantai niin se ois up to no good. Mut vikoja lomapäiviä viedään, joten helpompi tää on alottaa nyt kun kauheen stressin ja paineen alla kun meinaan luhistua läksypinoihin.

Ja kertoisinko jotain ittestäni? Kertoisin! Aika tasan kuukaus nyt ni täytän 17 ja alkaa lukion toka luokka ja vika vuos ku saa surkutella alaikäisyyttään. Sen tai jonku muun kunniaks kävin tiistaina kampaajalla ja leikkasin tukan joka muistuttaa sitä minkä leikkasin kun menin ala-asteen tokalle... Et jees, sellasta.
Voisin veikata että tähän blogiin tulee paljon linkkejä Youtubesta, koska oon aika ahkera postailemaan niitä facebookkiinki. Mut siellä kukaan ei niitä ikinä kato vaikka kuinka hehkuttaisin. Ehkä täällä ois jonku prosentin mahikset!:D Ne on sitten musiikkia suurimmaks osaks, kun oon aika lailla musiikin suurkuluttaja. Tutustutan teitä sellasiin bändeihin joista ette ehkä oo ikinä ennen kuulleetkaan! Ainakin toivon niin. Ois aika noloa jos ne oiskin jotain valtavirtamusiikkia kaikki, mitä oon luullu kunnon indieks. No mut ei murehdita. Valaiskaa mua sitten jos niin sattuu käymään...

Ja valokuvaus kuuluu harrastuksiin. Siis ihan harrastuksiin, ei mitään teini ihq posetusta. Ja siinäpä syy että usein kuvissa joita tuun laittaa ni on enemmän kaikkea muuta kun minuja. You'll see. Nyt pistän pisteen tälle ekalle sekavalle postaukselle, see ya!

♥Vili