Onhan siitä jo aikaa

Voiko taas herääminen olla yhtään vaikeempaa. Kuus nelkyt oon kuitenkin bussipysäkillä ja hyytävä tuuli riepottaa hiuksiani. Bussi saapuu ajoissa ja käperryn lämpimän patterin viereen bussin etuosaan. Ainiin ne kuulokkeet. Ei sitten musaa koko päivänä. Damn. Pian kuitenkin nukahdan ja herään seuraavan kerran vasta Mäkelänkadulla, seuraavan kerran sata metriä ennen pysäkkiä, jossa jään pois. Kävipä tuuri.

I walked all morning to lift my heart

Alan selata viestejäni ja lähetän anteeksipyytelevän viestin ystävälleni. Mun on pakko lintsata, sillä muuten en ehdi tulostaa, taitella ja leikata jouston esityksen käsiohjelmia. Rojahdan kirjaston tietokoneelle ja alan väkertää. Viiskyt kakspuoleista käsiohjelmaa, (yks kartta kiasmaan), ja niiden pikkutarkka taittelu. Katson kelloa, ja huomaan että oon istunut näpertämässä niitä jo tunnin. Enää leikkaaminen: vartti giljotiinilla silpomista ja oon vihdoinkin valmis. Ihmiset tulvivat ulos luokistaan, on aamunavaus. Poika laulaa kauniisti ja nautin siellä olemisesta pitkästä aikaa. Salista suuntaan tunnille. Mulla on musaa ja me lauletaan ehkä vaikeinta biisiä, jota oon ikinä ennen laulanu koulussa. Koska eihän sitä nyt lasketa jos kotona suihkulaulaa tai muuta vastaavaa. Biisi on kuitenkin suosikkiartistiltani ja nautin siitä, vaikka bluenote onkin mulle vaikea juttu. Joustolla katselen herkkää tulkintaa romaanista Veljeni Leijonamieli ja hieman harmittaa, kun kukaan ei lukenut sitä mulle kun olin pieni. Nyt koko kirjan maailma tuntuu pelottavalta, etenkin Nangijala. Ehkä silloinkaan en pitänyt kirjan tarinasta, koska se oli hieman pelottava. En tiedä. Vaikutun esityksestä kuitenkin ja olen ylpeä ystävästäni.

Dreaming until no-one hides the letters, writes them better

Vaikka olen ollut koulussa vasta vaivaisen yhden oppitunnin, tuntuu aivan totaalisen ylivoimaiselta raahautua tunnille. Onneksi kuitenkin menen. Opettajallamme on tänään huumori pinnassa ja saan nauraa maha kippurassa hänen tulkinnoilleen. Äidinkielen tunnilla, kuvitelkaa. Kasikurssilla. Tämän jälkeen kuitenkin perjantaifiilis iskee enkä kykene menemään viimeiselle tunnille. Kamalan moralisoinnin jälkeen lähdemme Inkun kanssa kiertelemään ympäri Kalliota ja päädymme syömään thaimaalaiseen ravintolaan. Ruoka on taivaallista. Tulista, mausteista ja paikka on ihan mahtava. Tulppaanitkin ovat aitoja vaikka erehdyn niitä muuksi luulemaan. Mahat täynnä herkkuruokaa ja ilmaisia jälkiruokia talsimme koululle. Kaikki muut tulevat meitä vastaan ja se tuntuu hölmöltä. Mennä takaisin kouluun kun muilta se loppuu. Portaissa liityn kuitenkin karkkikauppaan matkalla oleviin ja valikoimme pusseihin karkkeja joita emme ole ennen maistaneet. Rahaa menee mutta en jaksa taas olla huolissani siitä. Haluan nyt vain tehdä kuten mieli ja sydän sanoo.


I always hear your happiness is real

Olen taas bussipysäkillä. Eri kun aamulla, koska tähän bussi tulee nopeammin. Niin se myös tekee, ja kapuan sisään ainoalle vapaalle paikalle bussin oikealla puolella. Nukahdan taas. En herää ennen kuin päättärillä ja se ärsyttää hetken ja pahasti. Soitan kuitenkin äidille joka lupaa hakea minut. Kävelen ostoskeskukseen, koska ulkona on niin hirveän kylmä. Katselen vähän mihin sattuu, ympärilleni. Kassalla on paljon tuttuja myyjiä töissä ja eräs toinenkin tuttu kävelee ohitseni. Täh? Käännyn katsomaan taakseni hölmistyneenä ja varmistan vielä, oliko se varmasti se keneksi luulin. Oli se. Tunnistin kengät. Tunnen pakahtuvani, koska juuri tuota ihmistä mulla on ollut ihan hirveä ikävä. En kuitenkaan enää kehtaa juosta perään, jatkan vain eteenpäin ja mietin miksi katsoin kassan myyjiä, enkä vastaantulijoita. Pyörin ympyrää kauppakeskuksessa ja päätän rauhoittua menemällä katselemaan vähän levyjä. Taas. Lähes hypähdän kun näen että hän on myös katselemassa levyjä. Huokaan helpotuksesta ja kävelen hyllyn luokse, yllätän hänet. Hymy on juuri se, minkä toivoin näkeväni ja vastaan siihen huojentuneena. Juttelemme pitkään ja kaikki on ihan niinkuin ennenkin. Tai ainakin melkein. Asetelmat ovat muuttuneet, olemme omia itsejämme. Sillä onhan siitä jo aikaa.


En voi käsittää näitä kaikkia sattumia. Tänään todellakin nousin oikealla jalalla. Tai sitten kohtalo on sittenkin olemassa ja se päätti ottaa hetkeksi ohjat elämässäni.Sitä voi ajatella, että jos olisin muistanut kuulokkeet aamulla, en olisi nukkunut pysäkin ohi iltapäivällä, enkä tavannut tuota ihmistä. Tai jos en olisi lintsannut, olisin mennyt eri bussilla kotiin...

In a quiet corner of your mind, you will see me, you'll see me...

More than this, baby, I hate days like this

Sataa. Sataa kaatamalla ja huomaan bussin ovella ettei mulla ole bussikorttia. Seuraava bussi on myöhässä ja nukun onnellisesti tunnin ja 35 minuuttia kunnes ovet aukeavat Kampissa. Raahaudun koululle ja yritän tulostaa mutta saan aikaan tukoksen. Sitten huimaa ja herään myöhemmin pukkarista. Tanssitunti ja taandyitä voi saatana. Enkö oo muka tehny niitä tarpeekseni jo tässä elämässä. Onneks lopputunti ja päiväkin kääntyi sitten paremmaksi kun sade taukosi ja oppitunnit valuivat loppuun vieden meidät Subiin. Diggaan siitä paikasta, ne soitti taas sen biisin. "Stop giving me choices" ja "apple of my eye".
But now it's raining again...

MIKA - Rain

London Bus

Koulu alko eilen virallisesti, jippii! Tää olikin paljon mukavempaa kun luulin, koska alotettiin jo sunnuntai iltana telttabileillä koulun pihalla. Se oli ihan mahtavaa. Näki ja ehti jutella kavereiden kanssa pitkästä aikaa ja tuli kierittyä mäkeä ja syötyä pizzaa kello kolmelta yöllä Kallion kirjaston portailla. Aamulla ei kyllä ollu enää niin mukava olo kun ryömittiin seittemältä koulun sohville nukkumaan. Hiekkakenttä+retkipatja ain't good combination. Citytelttailu muutenkaan ei oo hyvä idea jos tarkoitus olis nukkua sinä yönä. Bussit, ratikat ja kirkuvat lokit, ai että!

School was nice, yks tunti ja ruokailu, jonka jälkeen vietin hauskan päivän Iiriksen ja Teemun kanssa karhupuistossa ja keskustan kaupoissa pyörien. Tänään starttas ekat oppitunnit mahtavalla enkun puhekurssilla (♥) ja italian seiskakurssilla NAM! En ehkä tuu selviimään siitä elävänä, jos YO aikatauluihin on katsominen, ja onhan niihin. Mutta englanti ois nyt se tärkeä, ja siinä sivussa olis jazz tanssia ja taidan myös mennä musa 14 kurssille, se kuulosti niin hauskalta! Lapsia, seitkytluku, kasari, fröbelinpalikat, disco ja rokkarit. Aww :D

Kohta Inkku tulee tanssitunniltaan ja me mennään lukemaan enkkua jonnekkin. Ja äsken ahmittiin subit koska lukiolaiskalenterissa on alennuskuponkeja Subwayhin(!!!) ja siellä soi Choices! Meitä oli neljä, jokainen tuntee the Hoosiersin ja me seottiin, totally. dance, dance, dance. Nyt sinne kirjastoon jonka portailla me syötiin pizzaa, ci vediamo!

Viliima


Rod Steward - Young Turks

Have you ever been a princess?

Se oli Ruusunen tiivistettynä hyvin pieneen pakettiin. Ohjaajina olivat Elias Gould ja Joel Härkönen ja näyttelijöinä 18 lahjakasta Kalliolaista. Jos ei käynyt kuvista ilmi niin itse esitin Ruususta. :) En kyllä tosin näytäkkään yhtään itseltäni. Kuvista kiitos Kristiinalle ja Elinalle!
Aikamoisen ikimuistoinen proggis oli, kiitos kiitos vielä uudelleen!

Olipas imelää.

Vilma

Ihan hytisyttää kun oikein ajattelenkin sitä! Mutta huomenna mennään neuvoa-antaville.

Voi tää on niin haikeeta. Muistan vieläkin, kun vuosi sitten kärsimättömänä odotin lukion 2. vuotta, koska tiedossa oli kaikkea hauskaa, kuten tanssi, musa ja teatteriproggis. Tänään oli näytelmän viimeiset esitykset ja nyt vähän surettaa. Tai aika paljonkin. Me ei enää ikinä tulla esittämään Ruususta yhdessä, tai tanssimaan alasalissa Pony Riden tahtiin, tai juoksemaan salia ympäri huutaen "Räjähti! Viheltää! Mato!". Vitsi ku en myöskään halua ajatella, ettei me enää ikinä tulla kokoontumaan siihen jännitystä huokuvaan piiriin ja huutamaan yhteen ääneen "Mitä vittua!?" tai jouduta kuuntelemaan Eliaksen pitkiä saarnoja ja kannustuspuheita. Käsipalloa me toivottavasti vielä pelataan! Jookosta? Toivottavasti insideläpät tulee elämään vielä pitkään, vaikka nyt alkaakin kesäloma ja kaikki erkanee ympäri Suomea. Vähintäänkin helvetin peiliin tehdyt suukot hymyilyttää kaikkia vielä pitkään. Ja onhan valokuvat. Ja video, jonka kohtaloa pelkään pahoin. Editointitaitoni taitavat olla lievästi ruosteessa... Mutta ajatus se on tärkein, eikös juu.

Vilma, xxx

Sono come la neve in Maggio

Tosi epäkätevää. Sillon kun pitäis keskittyy italiaan, tekis miel oppii englantia ja toisinpäin. Miks mun piti sillon kuukaus sitten olla kipeenä ja kaikkea, etenkin mennä feilaamaan se italian koe.

Vilma
Simone Cristicchi - Come la neve

We'll see

Hiii en oo pitkiin aikoihin kuunnellu taas James Bluntia, ja siltähän löytyikin muutama uusi youtubesta joita en oo aikasemmin kuullut! Ihan hyviäkin vielä. Toi eka on uusi tuttavuus, loput vanhoja rakkaita. Keskimmäinen on parhain!

terkuin Vilma

ps. ei enää ikinä ruotsia lukiossa! yippii!

Coming soon! Justin&Rihanna!

Kuvailtiin tänään ystäväni Iiriksen kanssa koulussa upeita kuvia! Iiris sai idean asuihin seuraavasta musavideosta ja joistain Justin Timberlaken valokuvista. Niitä sitten lähettiin toteuttamaan ja lopputulos oli parempi ku osasin odottaa!
En kyllä uskonu postaavani ikinä Rihannaa mut tässä sitä nyt tulee:

Health education is what we love. Deeply.

Mistä huomaa että on ylioppilaskirjoitukset tältä keväältä ohi? siitä että näytän vähintään kolmen ihmisen mielestä ryytyneeltä, stressi helpotti ja opk:ssa taistellaan äitin leipomasta rahkapullasta kynsin ja hampain. Ja että saan kattoa telkkaria kahden viikon tauon jälkeen ja vihdoin lisätä Project 365 kuvia toiseen blogiini.

Vilma

It's called 'Choices'

Haastan itseni! Taisiis Inkku haastoi mut facebookissa.

Vastaa kysymyksiin käyttäen ainoastaan biisien nimiä YHDELTÄ ARTISTILTA. Merkkaa esim. 10 ystävää, minut mukaanlukien. Älä käytä samaa bändiä kuin minä. Yritä olla toistamatta samaa biisin nimeä. Se on paljon vaikeampaa kuin luulet!

Nimeä muistiinpanosi "Elämäni *bändin nimi* mukaan"

Valitse artistisi:
James Blunt

Oletko mies vai nainen?
Young Folks

Kuvaile itseäsi:
So Happy

Miltä nyt tuntuu:
High

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi:
Sugar Coated


Jos voisit mennä minne vaan, mihin menisit?
1973

Mieleisin kuljetusmuotosi:
Carry You Home

Paras ystäväsi on:
Dear Katie

Millainen sää on:
Tears and Rain

Lempivuorokaudenaika:
One Of The Brightest Stars

Mitä elämä on sinulle:
Out Of My Mind

Nykyinen parisuhteesi:
Give Me Some Love

Mikä mättää:
Love, Love, Love

Odotan tulevalta:
Wisemen

En pahastuisi:
So Long, Jimmy

Pelkään:
Cry

Paras neuvoni:
Fall At Your Feet

Jos muuttaisin nimeni se olisi:
Annie

Päivän miete:
Where Is My Mind?

Miten tahtoisin kuolla:
No Bravery

Mottoni:
Shine On








(c) Alexandra Byskata



Pakko nyt myöntää, että oon ollut tauolla ihan hävyttömän kauan. Lupailin juttua ja kuvia Rooman reissusta, mutta sekin kuihtu vaan ekan päivän toilailuihin. Sen jälkeen oon viilettäny Helsingissä päivät ja yöt ja käyny kotona vaan nukkumassa.
Mutta nyt alkoi joululoma. Ah. Ihanaa. Sen kunniaksi kuvat kiireisistä viikoista valojen, musiikin ja ystävien seurassa.
Ou, I ihan forgot. Mun kamera on ollu pitkään tauolla, koska onnistuin hajottamaan siitä näyttöruudun. Sitä voi kyllä käyttää, mutta en uskalla, ettei se hajoa pahemmin. Nyt oon siis kuvaillu äitin pokkarikameralla. Kauheeta säätöä ja kuvat sen kertoo.
Baci! Vilma

Come and help me, Luke!

Ollaan tekemässä valoja avaruus aiheiseen "Space Race" musaprokkikseen. Fiilikset on väsyneet ym. ja meno villiä. Tuli mieleen tällanen klassikkovideo jokusen vuoden takaa. Niin pr0 :'D jos välittää/tietää vähääkään Star Warsista.



♫ Vilma

Kaunis oli päivä

Laulettiin kuoron kanssa yo-juhlassa tänään. Ei tosin tätä biisiä mutta oon kuunnellu koko päivän Anna Puuta muuten. Kuorobiisi on aivan ihana. Imogen Heep - Hide and Seek(tosin huomasin että yleisöä hymyilytti, kun biisi alkoi: "Where are we? What the hell is going on?").
Ja päivässä oli paljon kivoja sattumia. Nyt ei kuitenkaan ole itsetutkiskelun aika, toisin kuin Inkulla, vaan edessä on vielä hauska ilta uusine kivoine sattumineen! :)
♥Vilma

I've been sailing the seas and trying to see what the world's about

Jeej, päätin että nyt on syksy ohi, ja juhlistin sitä päivittämällä bannerin vähän talvisemmaksi! Olihan eilen ja tänään jopa kolme astetta pakkasta. Mutta onneks on ollut tänään ja eilen vapaata, koska on koeviikko, hih. Tänään kyllä piti käydä Pasilassa studiamessuilla vähän katsastamassa korkeakouluja, ja löytyihän sieltä vähän sitä sun tätä! Juteltiin yhen amerikkalaisen miehen kanssa pitkät pätkät, oli oikeen mukavaa. :)

Nyt ois kyllä vaan niin ihana käpertyä tohon sohvalle katsomaan telkkaria tai kuunnella musiikkia ihan rauhassa ja lukea vaikka jotain hyvää kirjaa. Mutta ei. Koeviikko on vielä kesken ja huomenna ois terveystiedon kakkoskurssin koe, blaaah. Mut se on tärkee kurssi, koska kirjotan sen jo ens keväänä ylppäreissä.
Nyt kuitenki vähän aikaa vielä vois relata, ja laitanpa jotain kivoja kuvia vaikka :3 Nyt on niin joulufiilis! Sain niin loistavavan iden joululahjoihinki että en malta oottaa et pääsen väsäämään niitä ja antamaan ne finally!

♥Vilma

Music is my boyfriend koska mun Jai ho ei kelvannu

Moikkaaa! Vitsit, oon ollu aivan sairaan saamaton tän blogin suhteen nyt about kuukauden päivät. Hävettääää. Mut for real mulla ei oo ollu aikaakaan, uskokaa pois. Mulla on nimittäin nyt niin paljon kaikkea mistä vois kertoa yms yms, mutta en osaa päättää, niin tää postaus on vaan suuri anteeksi pyyntö, ja kelaus taaksepäin, missä on tullut käytyä, ja mitä tehtyä. Jeah



Koitin miettiä mut mieleen nous vaan viime päivien tapahtumat. Pakko kaivaa kalenteri esiin...
On tullu käytyä koulun tapahtumissa tosi paljon. Kävin kattomassa Peppi Pitkätossu-näytelmän kolme kertaa, Pikku naisia-näytelmän kahdesti(siinä oli kaksois miehitys) ja lokakuussa oli joustolla esittämässä yks abi meidän koulusta tosi hyvää musaa. Ja by the way, jousto on siis meidän koulun oma juttu, joka on kaikkien oppilaiden yhteinen tunnin mittainen hypäri, jolloin on usein kaikkia taide-esityksiä yms yms. Loisto systeemi mun mielestä. Viime perjantaina oli joustolla musa 3-4 kurssien proggis, jonka teema oli festarit! Minä ja ystäväiseni Kristiina raadettiin itsemme kuoliaaks sen eteen, kun Kristiinan homma oli suunnitella siihen valot, ja mä lupasin auttaa. Eli oltiin viime viikolla koululla yhteensä noin...140 tuntia. Ei paha, ei paha!
Plus oon käyny tutustumassa Metropolian ammattikorkeessa, Teatterikorkeakoulussa, käyny matikan uusinnassa(en tajuu miksei numeroo oo vieläkään tullu), kuvannu aivan sairaasti kunnes hajotin kamerastani näytön byhyyyy, ollu sukulaispikkujouluissa, juhlinu vaarin 80-vuotis päiviä, missannu Eros Ramazzottin mutta ollut Thriller MJ bileissä!, juhlinu kavereiden synttäreitä, tehny valoshown koulun avoimiin oviin tetin(teatteritekniikan) ryhmän kanssa, hengannu abi-infossa, tehny aamunavaus valot ja sen sellasta kevyttä.
Eilen olin 50-luvun bileissä, ja oli kyllä ihan mahtavaa! Kiitokset Iirikselle ja onnea 18.v! Tänään pistäydyin sitte vielä kaverin yllätyssynttäreillä! Hihi, se on aina parasta kun se yllätettävä ei arvaa mitään! Meillä ainakin onnistui ihan täydellisesti :P

Nyt pistää taas kiirettä. Blah. Huomenna Kotkaan ja maanantaiks pitäis olla suunniteltuna valot 45 min mittaseen tanssiesitykseen. Lisäks vielä lievä paniikki, koska penksun studioteatterissa menee yhtä aikaa näytelmä, ja lamppujen määrä on hyvin hyvin rajallinen.

öitä, Vilma

Tanti saluti da Roma!

Ihana viikko Italiassa on nyt takana päin! Edelleen vaan kauhea ikävä kaikkia kavereita, niin italialaisia ku suomalaisiakin. Tai no enemmän suomalaisia, joka on sinänsä ihan hassua, kun joka päivä periaatteessa nähdään koulussa.
Nyt taidan kirjottaa teille tästä matkasta vähän päiväkirjan tavoin ja päivä kerrassaan. Kuvia mukaan liittäen, tottakai!

21.10 startattiin aamulla sairaan aikaseen ja lentokentällä piti olla klo 05:50 (normaalisti herään tohon aikaan). Juotiin lentokentällä kallista cappuccinoa(3,3€) Jennin ja Julian kanssa, ja ostettiin stockavettä! Lentokoneessa sähellettiin paikkojen kanssa kauheesti, ku kaikille oli jaettu paikat jotenki ihan hassusti ympäri konetta. Pääsin sitte istumaan lopulta Minnin viereen ikkunapaikalle, ja nähtiin upea auringonnousu. Se on aina lentsikasta katottuna tosi hieno. Jokaisen pitäis joskus nähdä se.


Muutaman tunnin päästä ilman lämpötila oli plussaantunut 20 asteella ja köröteltiin bussilla Leonardo da Vincin lentokentältä Rooman keskustaan. Matkalla opomme Riku soitti kännykästä tutun lastenlaulun, piupali paupali. Se me sitten päivien aikana opeteltiin ja eräällä illallisella esitettiin. Matkalla Jarsta myös esitteli meille historiallisesti arvokkaita kohteita...

Dunque, anyways, kun tultiin perille keskustaan ni lähettiin heti kiertämään Rooman piazzoja. Nähtiin Il Gesù, Piazza Minerva & Santa Maria sopra Minerva, Piazza della Rotonda & Pantheon ja Piazza Navona. Leikittiin kovasti turisteja ja otettiin aika sikana kuvia, kun oltiin vielä nähtävyyksistä hyyyvin innoissamme. :D




Iltapäivä hengailtiin italianojen kanssa. Ne vei meidät ihanimpaan jätskibaariin, jota voi vaan kuvitella. Se on lähellä Pantheonia, mutta kaukana turistien silmiltä.
Illalla koin vielä järkytyksen, jos sitä siks voi kutsua: mun host perheellä oli kodinhoitaja. Siis mitä?! Kodinhoitaja, joka käy aina avaamassa oven, siivoaa, laittaa ruokaa, pyykkää, tarjoilee ruoan illallisella... Jestas sentään, onneks Suomessa ei oo tollasta. Tosi fiiniä, mut hiukan jo ahistavaa. Nii, ja koita nyt sitten arvailla mitä hienouksia sun lautaselta oikein löytyy. Vähän jännää oli ainakin jälkkäri ekana iltana. Hmm.
Ja kaiken kukkuraksi mun host oli kertonut perheelleen, että osaan vähän italiaa. Ja mitä siitä seurasikaan? Ne puhui mulle pelkkää italiaa! Pikkuhiljaa onneks aloin sitä ymmärtämään, ainakin kun ne tarpeeks kauan jankkasvat samaa. Ja nyt ymmärrän Heli Arimaa italian tunneilla sata kertaa paremmin, eli siitä oli hyötyä!

Baci, Vilma

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan? Ja elämä tapahtuu sinä aikana.

Oioi. Voi tätä autuutta, koeviikko on vihdoinkin ohi!

Tänään oli siis eka päivä taas normaalisti koulua, ja tiesin, että tulee olemaan aika mukava jakso. Mutta tänään ei kertaakaan ollu koulussa fiilistä että "nyt mä nukahan tänne tunnille ku on niin tappotylsää" eikä muitakaan vastaavia fiiliksiä. Mulla on tässä jaksossa siis tanssiproggis, valotekniikan jatkokurssi, italiaa, enkkua ja äikkää. Mikään ei oo sellanen aine jota inhoisin, äikkä on vaan aika puuduttavaa välillä.

© Lotta Liimatainen
Mun koulupäivä kuitenkin alkoi aamunavauksella. Esitettiin pari biisiä joita oltiin musan kakkoskurssilla treenattu(Ultra Bra - Hauki, Jane - Perhonen). Kaipa ne meistä diggas, ainakin jotkut, jotka tuli sitte jälkikäteen sanomaan. :D
Sieltä sitte jatkoin äikän tunnille joka hujahti äkkiä, ja sitten olikin jo jouston paikka! Jousto on meillä siis koko koulun yhteinen hypäri, jollon on kaikkia musa ja näyttis yms. esityksiä. Tänään oli Musa 3-4 proggis "Jotain Rajaa" ja vajaan tunnin ne esitti kaikkia hyviä biisejä. Oli kyllä loistavasti valittuja. Sulin siinä vaiheessa kun tuli ekat tahdit Samuli Putron kappaleesta "Mitäpä jos". Ootte ehkä huomannu et oon aika heikkona sen biiseihin. Tokaks paras oli MGMT:n Kids. Se on niin kivan energinen ja ku se oli encorena, ni jäi tosi hyvä fiilis koko jutusta!

Ja päivä ei toki loppunu tähän! Siitä sitten kaupan kautta penksulle ja valotekniikan tunnille. Joku varotteli mulle et kakkos kurssi on tylsä. Mut en kauheesti enää usko siihen kun kuuntelin Matiaksen selostusta siitä kurssista. Tosin jonkun mielestä koko aihe voi olla ihan kamalan tylsää, jos opettaja selittää että "Tää on DMX splitteri, ja se tarkottaa sitä, että tähän voi suoraan tökätä himmentimen DMX piuhan ja se menee suoraan tonne ylös kii valopöytään. Se on mielettömän kätevää!"
Jooh... mut musta se on mielenkiintosta, no matter what! Ja nyt mun on pakko kertoa yks mikä sattu tuolla tunnilla, kun noita himmennin pistorasioita tutkittiin. Matias, eli meidän opettaja, sai siinä tekstarin kesken kaiken. Sitte se rupes ääneen ihmettelemään, miks tekstarista kuuluu ääni, vaikka puhelin muuten on äänettömällä. Se sitten kaivoi puhelimensa esiin ja alko esittelemään että tässä on tällane nappi, mistä saa äänettömälle yms, ja sitten se alko soittelemaan meille niitä viestin merkkiääniä ja sanoi: "Hei mun on pakko soittaa teille mun soittoääni, se on iha sika siisti, kuunnelkaa!" Ja mehän kuunneltiin ja lopulta se kävi läpi lähes kaikki soittoäänensä...
 
Tän jälkeen oli vielä italiaa, joka oli ihan täys katastrofi. Kukaan ei tajunnu mitä Helstuartsu meille puhui ja kukaan ei osannu tehä niitä tehtäviä. Kunnes lopputunnista vähäsen oli muisti alkanu palautuu puolen vuoden takaa. Mut ei siinä mitään, oli meillä hauskaa! Aiuto! Sono incinta!
Noi kaks kuvaa on koululta, entisestä valojen ohjaamosta jossa nykyään vallitsee vaan silkka kaaos ja sekamelska.

♥Vilma

ps. miksen osaa leikata otsatukkaa suoraan?!?

We can talk things over a little time

Oli pakko tulla vähän rentoutumaan koneelle tän kituuttavan koeviikon keskellä. Vielä on kolme koetta jäljellä, joten kirjotan vaan nopsasti ja kipitän lukemaan historiaa.

Koko viime viikonloppu meni tosiaan terveystiedon parissa. Kävin ykköskurssia itsenäisesti, koska halusin korottaa numeroa, ja petrata taitoja. Tänään oli koe ja meni ihan kiitettävästi! Ainakin paremmin kuin sillon, kun kävin kurssia ekaa kertaa. Voi hurja. Kirjoitan terveystiedon jo ens keväänä, ja siihen ei ookkaan enää pitkä aika!

Nyt linkkaan tähän muutamia biisejä, joita oon kuunnellut kokeisiin lukiessa. Sellasta hyvää musaa, jota voi laittaa taustalle pyörimään. Plus Samuli Putroa koska on lokakuu. :<



♥Vilma

The best choir in the world

Lauleskelen koulumme kuorossa, ja tänään oli kolmen tunnin treenit. Jep, kolme tuntia sunnuntai iltana. Oli oikein lupsakkaa lauleskella. Ei vedetty kun yhtä biisiä, ja se soi nyt ankarasti mun päässä. Mut sitä oli tosi kiva vetää, uskokaa pois! Se on tossa alla olevassa videossa ekana, mutta ihan uus sovitus. Siinä on paljon hauskoja yksityiskohtia, esim. hoetaan "hauki on kala, hauki on kala" ja rallatellaan menemään.



Aamulla pitäis olla skarppina klo 8:00 Töölön kisahallilla valmiina akrobatioimaan. Eli herätyskello soi 5:30. ;__________; Joskus mietin mitä ideaa tässä on, että raahaan itseni kouluun 40 kilsan päähän. Mut joka päivä tajuun et se on sen arvosta.

Tsiisus, ja nyt koulu taas on pyllystä: mulla on vielä yli puolet terveystiedon itsenäisistä tehtävistä tekemättä! Koeviikko alkaa viikon päästä, lievä paniikki? Huomenna skarppaan ja käyn ostamassa hissan kirjan sekä alan kahlaamaan ensiaputehtäviä läpi. Houkuttelevaa, I know.

JA ennen kun karkaatte, kuunnelkaapas tätä! Se on yks soundtrack leffasta Keisarinkunta. En pystyny menee nukkumaan ennen ku olin kuunnellu noita tarpeekseni. Ihanan erilaista musiikkia mitä kukaan ikinä kuuntelee. Here you go n good night:


♥Vili

Back to the old days

Maanantaina tein virallisen "paluun" vanhan lajini voimistelun pariin. Käyn koulussa akrobatiakurssia, jossa ollaan opittu kaiken maailman temppuja kuperkeikoista käsinseisontaan. Sitte melko ekstemporee päätettiin ottaa ittestämme kuvia kaverin kanssa. Huomatkaa muodikkaat 80's bodyt ja legginsit.









Pinkki body: Gina Tricot, Mustat legginsit: Nanso

♥Vili

Stunning Seventeen

Arvatkaa kuka on nyt vihdoin 17?
Arvatkaa kuka sai taas uuden levyn?
Arvatkaa kenellä kävi hitonmoisen hyvä tuuri?
Arvatkaa kenen tili on kohta tyhjä kun se on ostellu koko syksyn ittelleen lahjoja?



Kiitokset Eevalle levystä! Sain Zen Cafén albumin Stop. Kuuntelin sen tässä jo pariin kertaan ja ai että, on se vaan niin hyvä bändi. Iinalle kiitos ihanista gerberoista! Yllätyin ihan täysin niistä! Ja Anniina, kiitti tikkarista! :D Oon oikeesti kauhee tikkarifani, en voi vastustaa niitä.


Ehehee, oon myös spongebob fani, ja mua ärsyttää kun sitä ei enää tuu nickelodeonilta.

Nyt sitten alkoi se kaikkein epäkäytännöllisin ikä, 17. Lapsilisät loppuu, mut ei kuitenkaan oo vielä aikuinen. Joutuu maksamaan täyden hinnan kaikesta, mut ei pääse baariin. 17 on vaan siitä hyvä että päivä päivältä on lähempänä sitä 18 ikävuotta.

Mun on pitkään pitäny tehä sellanen postaus jossa esittelen vähän mun syksyn ostoksia, ja nyt vihdoin laitan sellaista tulemaan! Oon kyllä löytänyt vaikka mitä ihanaa, viimeisimpänä The Crashin Pony Ride -laukku Keltaisesta Jäänsärkijästä. Oltiin kaverin kanssa kävelemässä kaupungilla ja päätettiin vaan yhtäkkiä mennä levykauppaan. Jäänsärkijä oli lähinnä ja sinne vei tiemme. Selattiin eka kaikki Pop/Rock ja Suomalainen musiikki läpi, ja sitte marssittiin kassalle kourassamme
2x The Crash - Comfort Deluxe
1x The Crash - Wildlife
1x Fraz Ferdinand
Kun oltiin maksettu, niin mun kaveri kopautti olkaan näytti mulle katossa roikkuvia kangaskasseja. Mun polvet meni ihan veteläks ja leuka loksahti about kaks metrii alaspäin kun näin Pony Ride -laukun. Oon metsästäny sitä netistä ihan joka paikasta ja itkeny itteni uneen ku en oo mistään löytänyt. Ja nyt nään sen roikkumassa sellasen paikan katossa, jossa oon käyny kuluneen vuoden aikana kymmeniä kertoja. Oli vielä viimonen kappale, ainakin sillä hetkellä. 7€.







Nyt kun hehkutan The Crashiä ihan kybällä tässä, ni eiköhän pistetä vielä muutamia mun loisto otoksia(ainakin omasta mielestä, hehee) niiden viime kesän ruissin keikalta.








Tää kuva ei ois täällä, ellei toi pullo tossa ois tismalleen sama kun edellisessä kuvassa Teemu Brunilalla.




The End :) Voin laittaa lisääkin kuvia Ruisrockista, jos tahdotte! Ois Eppu Normaalia, Ismo Alankoa, muutama Disco Ensemble ja Mewiä yms.


Tää on mun huoneesta. Laitan sen tähän siks, että tänään totesin että kesä on loppu. YHYY! Onneks Rooma kutsuu mua viiden viikon päästä! 8)


Nyt loikkaan ton kirjan pariin, pitäis olla luettuna keskiviikoks, joten kiirettä pitää, oon sivulla 124...

♥Vili