Voi tää on niin haikeeta. Muistan vieläkin, kun vuosi sitten kärsimättömänä odotin lukion 2. vuotta, koska tiedossa oli kaikkea hauskaa, kuten tanssi, musa ja teatteriproggis. Tänään oli näytelmän viimeiset esitykset ja nyt vähän surettaa. Tai aika paljonkin. Me ei enää ikinä tulla esittämään Ruususta yhdessä, tai tanssimaan alasalissa Pony Riden tahtiin, tai juoksemaan salia ympäri huutaen "Räjähti! Viheltää! Mato!". Vitsi ku en myöskään halua ajatella, ettei me enää ikinä tulla kokoontumaan siihen jännitystä huokuvaan piiriin ja huutamaan yhteen ääneen "Mitä vittua!?" tai jouduta kuuntelemaan Eliaksen pitkiä saarnoja ja kannustuspuheita. Käsipalloa me toivottavasti vielä pelataan! Jookosta? Toivottavasti insideläpät tulee elämään vielä pitkään, vaikka nyt alkaakin kesäloma ja kaikki erkanee ympäri Suomea. Vähintäänkin helvetin peiliin tehdyt suukot hymyilyttää kaikkia vielä pitkään. Ja onhan valokuvat. Ja video, jonka kohtaloa pelkään pahoin. Editointitaitoni taitavat olla lievästi ruosteessa... Mutta ajatus se on tärkein, eikös juu.
Vilma, xxx
1 kommentti:
miksi ei:)
Lähetä kommentti