Ulkona sataa vettä ja räntää vuorotellen vaakatasossa ensin suuntaan ja sitten toiseen. Jokainen ajattelee: olispa jo kesä. Tosiaan. Olisipa. Katselen työpaikkailmoituksia ja mietin tarkkaan, haluanko olla koko kesän sisällä. Vaikka viime kesän työpaikka oli toisaalta maailman kamalin, silti rakastin sitä ulkona olon määrää ja, uskokaa pois, myös t-paita rusketustani! Häivähdys siitä on edelleen jäljellä, kuten myös lippalakin kalventamat kasvoni ja arvet paarmanpuremista. Tänä kesänä voisin tienata paremmin, matkustaa ensi talveksi etelään, oppia vieraita kieliä ja kulttuureja, elää musiikista ja lämmöstä. Tai jäädä kotisuomeen mikäli kelpaan yliopistoon. Voisin oppia ammattilaiseksi siinä mitä olen harrastellut jo tovin... Kovin syvällistä on mietteiden maailma, vaikka olo on kovin pinnallinen, rento. Kaunista musiikkia jos vaikka kuuntelisi ja katsoisi jonkin romanttisen komedian.
On huhtikuun ensimmäinen. En juksannut kertaakaan. Nauttikaa elämästä rakkaat, vaikka kesään on vielä päiviä, viikkoja, kuukausia. Se on kuitenkin taas liian nopeasti ohi ja saamme taas katsella harmaata sadetta pitkästymiseen saakka, tarpoa lumihangessa ja kalista bussipysäkillä kun bussi jättää kelin takia vuoron välistä. Tänä kesänä en valita mistään. Paitsi jos sataa lunta.
ps. The Vaccines, James Blunt, Ruisrock, Flow, The Wombats jne. anyone..?
Broken Bells - The Ghost Inside
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti