tippy-toes

Norah Jones - Sunrise

miltä tuntuu nyt, vaikea sanoa

asemat kiitävät ohi nopeammin kuin koskaan ennen
pian jo katselen kuinka vaunut liikkuvat poispäin minusta
ohitan keskustan valot pää pilvissä kunnes alan laskeutua

alskeleet kuulostavat erilaisilta, oikean jalan askel napsahtelee
tuuli puhaltelee hiljaa tien laidalla saaden viime syksyn lehdet lentelemään
katulampun hailakassa valossa loikkii jänis, välillä pysähtyen kuuntelemaan ja haistelemaan ilmaa
kuulen autojen äänet jossain kaukana, kilometrien päässä järven toisella puolella
varhaisimmat linnut visertävät ja naapurin pihapuussa huhuilee pöllö
myöhemmin ohi rämistelee rastapäinen tyttö vanhalla polkupyörällä, selässään valtava rinkka
on hiljaista. kahlaan lehtikasojen poikki ja lopulta kellahdan väsyneenä sängylleni

uskomaton juttu, kertakaikkiaan

kuva: weheartit.com

Mä en ole sinun, etkä sinä ole minun

Koffin puisto pikkuhiljaa
tyhjenee mut meillä ei oo
pienintäkään aikomusta
mennä vielä nukkumaan
ei nuorena tarvitse nukkua
eihän?

Minun pääni sinun sylissäsi
on kaikki sinun sylissäsi
kuuntelen sun hengitystä
missähän me ollaan
kuusikymmentäneljä-vuotiaina
täälläkö ollaan silloin? 

Ei nuorena tarvitse nukkua
eihän? 

Olavi Uusivirta - Viimeinen kesä
Kuva: weheartit.com                   

tulkoon kesä, rietas ja kivuton

Kuvat: SS2011 PHOTOS

mikä olen, mistä tulen?

Olen kasvanut kiinni maahan, lapsuuden maisemaan
olen kasvanut kiinni poikaan, siihen yhteen ja oikeaan
olen kasvanut kiinni taloon, jonkan ikkunanpielistä vetää
en tahdo kuuta taivaalta kuin kerran vuoteen enää.

On niin kylmä. Takkatuli lämmittää tässä, muttei muissa huoneissa. Äidilläni on käsityöinnostus ja joka päivä syntyy jotain uutta. Jalassani on puolikas sukka ja mittanauha onkin hukkunut. Kirjassa poika ja leikisti tyttö saisivat jo tajuta kuuluvansa toisilleen.

Paikka se on tämäkin

Makaan selälläni ja katselen ulos ikkunasta. Oravat hyppivät koivun oksilla, jotka pian täyttyvät hiirenkorvista ja kasvaessaan peittävät näkymän kylätielle. Valtava lumikasa peittää terassia, jonka kaide on pirstaleina talven jäljiltä. Näen kukkivan krookusmeren rinteessä kun katson ikkunasta alaspäin.


Pilvien alla, maan päällä
mutta nopeimmat junat eivät pysähdy enää täällä
pilvien alla, maan päällä
mutta nopeimmat junat, nopeimmat junat
ei nopeimmat junat enää pysähdy täällä.

Hyppään pyöräni selkään ja laitan kuulokkeet korville. Biisin rytmi saa minut hymyilemään ja ajan lujaa ensimmäiset alamäet ja levitän käteni tullessani peltoaukealle. Tuuli humisee ja ohitan hurjaa menoani kauhistelevat mummot päiväkävelyllä. Pian jarrutan ja hiekkatie vaihtuu asfalttiin. Lukitsen pyöräni telineeseen ja ehdin kuin ehdinkin. Tuntematon mies pitää viimeisen vaunun ovia auki minua varten.

Olen kasvanut kiinni lähtöön, kaupungin kaipuuseen
lähtenyt monta kertaa ja palannut aina entiseen
olen kasvanut kiinni talveen, sen kuristusotteeseen
kun pysyn sun luonas tiedän, vielä jaksan kevääseen.

Tuijotan ulos ikkunasta ja tiedän ohi vilahtavan asemia joilla en ikinä ole käynyt enkä tule koskaan käymään. On niin pimeää, etten näe kuin satunnaisia valoja autoista ja kerrostaloista. Muutama S-Market. Takanani keski-ikäiset miehet imartelevat yläastelaisia tyttöjä loputtomiin ja nainen kuuluttaa aseman nimet. Hypähdän raikkaaseen syysilmaan ja avaan pyörän lukon. Edessä näkyy kaupungin siluetti katulamppujen loisteessa, täysin autiona. Kuulen vain pohjoisesta saapuvan junan kaukaisen äänen.


Paikka se on tämäkin

 Anna Puu - Nopeimmat junat

kaipuu kevääseen, kesään

Ulkona sataa vettä ja räntää vuorotellen vaakatasossa ensin suuntaan ja sitten toiseen. Jokainen ajattelee: olispa jo kesä. Tosiaan. Olisipa. Katselen työpaikkailmoituksia ja mietin tarkkaan, haluanko olla koko kesän sisällä. Vaikka viime kesän työpaikka oli toisaalta maailman kamalin, silti rakastin sitä ulkona olon määrää ja, uskokaa pois, myös t-paita rusketustani! Häivähdys siitä on edelleen jäljellä, kuten myös lippalakin kalventamat kasvoni ja arvet paarmanpuremista. Tänä kesänä voisin tienata paremmin, matkustaa ensi talveksi etelään, oppia vieraita kieliä ja kulttuureja, elää musiikista ja lämmöstä. Tai jäädä kotisuomeen mikäli kelpaan yliopistoon. Voisin oppia ammattilaiseksi siinä mitä olen harrastellut jo tovin... Kovin syvällistä on mietteiden maailma, vaikka olo on kovin pinnallinen, rento. Kaunista musiikkia jos vaikka kuuntelisi ja katsoisi jonkin romanttisen komedian.
On huhtikuun ensimmäinen. En juksannut kertaakaan. Nauttikaa elämästä rakkaat, vaikka kesään on vielä päiviä, viikkoja, kuukausia. Se on kuitenkin taas liian nopeasti ohi ja saamme taas katsella harmaata sadetta pitkästymiseen saakka, tarpoa lumihangessa ja kalista bussipysäkillä kun bussi jättää kelin takia vuoron välistä. Tänä kesänä en valita mistään. Paitsi jos sataa lunta.

ps. The Vaccines, James Blunt, Ruisrock, Flow, The Wombats jne. anyone..?


Broken Bells - The Ghost Inside