"you can't change what you really are"
Kirjoitin juuri A4 pituisen elämäkerran itsestäni. En löytänyt mitään ihmeellistä uutta itsestäni, mutta se lisäsi tietoisuutta että olen tekemässä oikeaa valintaa elämässäni. Olen koko vuoden valittanut tylsää elämääni ja talvella haahuillut masennuksen rajamailla näkemättä kavereita viikkoihin. Onneksi asun yhdessä poikaystäväni kanssa, eihän tästä muuten tulis varmaan yhtään mitään. Äidille en osaa avautua asioista samalla tavalla. Meillä on aina ollut sellaiset välit että puhutaan vain hyvistä asioista. Toisaalta se on ihan hyvä mielelle, ettei pyörittele niitä negatiivisia juttuja liikaa, mutta oikeista asioista pitää myös pystyä ja saada puhua. Se mitä olen siis nyt päättänyt on, että haen uuteen kouluun. Yliopistoon, siihen yhteen ja ainoaan mihin olen ikinä halunnut mennä. Olen kaksi vuotta vältellyt asiaa sillä varjolla etten ole tarpeeksi hyvä. Nyt olen kuitenkin todennut että se on ainoa mitä elämältä haluan. Jos en sinne pääse, sitten voin miettiä asiat taas uudestaan, mutta en aijo jättää hakematta siksi, etten omasta mielestäni ole tarpeeksi hyvä. Ymmärrättehän. Jos pääsen tähän kouluun jätän nykyiset opintoni kesken. Mä niin jätän ne kesken, koska niistä ei oo aiheutunu mulle muuta kun stressiä ja ahdistusta. Mä oon tiimityöskentelijä, en sooloilija. Siks musta ei voi tulla valokuvaajaa. Joku muu musta tulee, se riippuu siitä mihin kouluun seuraavaks pääsen. Yrittänyttä ei laiteta. Kuunnelkaa vähän Keanea niin maailma näyttää taas positiiviselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti