Joku on joskus sanonut, että jos kerran menee lääkäriin niin siellä saa sitten ravata jatkuvasti. Näin tais käydä. Pahoittelen jos jotakuta ällöttää mitä seuraavaks kerron, mutta pakko saada purkaa johonkin! Ensinnäkin fuck my life, voimistelu! Elämäni stressaavin asia josta nään edelleen painajaisia, on nyt aiheuttanut mulle vamman loppuelämäkseni. Jotenkin oon onnistunu elämään sen kanssa kymmenen vuotta kenenkään, edes itseni huomaamatta. Kräks. Muistan sen sietämättömän kivun alaselässä, josta en uskaltanut kertoa kenellekkään. Eilen sain tietää, että silloin oli selästäni murtunut nikama, joka ei koskaan päässyt parantumaan. Edelleen hengailee siis selässä lannenikama irtonaisena ristiluusta. Ei jumalauta oikeesti. Mä ku luulin et mul oli vaan joku lihas tulehtunu tai jotain, mut ei. Mulla on tää sama vaiva ku niin monella muullakin entisellä "huippu" voimistelijalla. Tai ei edes niin huippu... Pahinta tässä vaan on se, et joudun ehkä leikkaukseen. Kukaties voinko enää koskaan sen jälkeen tanssia? Ainakaan en ole siihen pystynyt kivuitta viimeiseen puoleen vuoteen. Eilen kävin lunastamassa loppukauden maksut takaisin lääkärintodistusta vastaan ja näin mielessäni kuinka yks tulevaisuuden ovi sulkeutui nenäni edestä.
Nyt istun kotisohvalla vietellen sairaslomaa, lyhyttä sellaista tosin. Pitäis kai keksiä mitä elämässä seuraavaks haluaa tehdä, koska en kuulemma voi jatkaa sellaisessa työssä kuin nyt. Likaa nostoja, vääriä työskentelyasentoja, liukastumisvaara yms yms lista on loputon. Pikkasen nauratti kun tuli tänään meili että McDonald's on voittanu jonku maailman paras työpaikka -palkinnon. Joo just niin. Oon vasta toinen puolen vuoden sisään selän takia saikulla. Ja tää valokuvaajajuttu. Onneks olin jo mielessäni päättäny et siit ei tuu mulle uraa, mut meinasin kuitenki käydä koulun loppuun. Mitäs nyt ku fyysisten rasitteiden takia musta ei ehkä voi tulla kuvaajaa? Paljon se siis hyödyttää, että kidun siinä koulussa jo valmiiks ja sit ku valmistun ni siit ei oo paskaakaa hyötyä? Turhauttavaa. Haluisin vaan löytää selkeen rytmin tälle elämälle. En jaksa tämmöstä epäselvyyttä ja päättämättömyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti